kasvoni näkyvät valokuvista peilinä;
minun poskipääni samanlaiset kuin hänellä
seepianvärisessä filmikameran kuvassa
40-luvulla
mistä me tullaan
mihin tästä mentäisiin
jospa olenkin vain tässä
paikoillaan, kun kerrankin jaksan
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
paikoillaan on hyvä olla. turvallista.
VastaaPoistaniin, ku vaan löytää tietyn tasapainon. ja joskus taas tuntuu turvallisemmalta olla koko ajan menossa ilman ajatuksia.
VastaaPoista