sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Yötunteita

oranssia valoa, täydelliset soinnut, basso hakkaa nurkan takana
tahdon istua mekossa korkkareissa nahkasohvalla ja kuunnella
sitä miten kaikki voi olla niin kokonaista, harmoniassa
laulan jopa nuotilleen, hymyilen ja taputan
kenellekään en kerro kuka oon

kaikki on väliaikaista:
hetki tuntuu näyttää kuulostaa kauneimmalta
sitten aamu nousee
valomerkki
väärät hitaat




vielä viisi lasia vettä ja sohvatyynyjä ja
kaipaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti