Saman kokoinen

voisitko vaikka pidellä minua niin kuin vauvaa
kun on ne sekunnit joina tunnen itseni sellaiseksi pieneksi
"sinä se mahduit isän kyynärvarrelle ihan kokonaan! ja pää oli äidin kämmenen kokoinen..."

minä olen vieläkin se pieni, minun sydän ei ole kasvanut ei ainakaan näkyvästi vaikka niin kovasti luulin ja voimat kadotin, minun sydäntä ei pysty jakamaan kun se on niin pieni valmiiksi.
siispä
ota minusta puolet.
kokonaista et saa.


Vuosittain saadaan kuulla se tarina - kuinka näkyi sinä yönä satelliitteja. Huuhkaja tai susi ulvoi, ei kukaan vieläkään tiedä kumpi se oli. Vaikka video kovasti rätisee, on selvässä muistissa, että oli ne sekunnit joina tanssittiin epätahtiin laiturilla, ei pelätty tippumista veteen. Ei kukaan ymmärtänyt pelätä tulevia vuosia, ei murehdittu homeisista ovenpielistä, ei pelätty keskenmenoja eikä avioeroja. Ylipäänsä mitään mikä tuli tapahtumaan muodossa jos toisessakin.


ei, minä en tarvitse puolikasta! anna minulle kokonainen maa ja taivas! meret ja joet, vuoren harjanteet - minun!

no, hyvä on.
ota, mutta sydämeni jää

sehän jäi isän kyynärvarrelle,
koita nyt ymmärtää