se on tosiaan sietämätöntä,
mutta silti se houkuttaa:
tuntisin itseni hetken verran
kaksi kertaa kevyemmäksi
ja palaisin taas muotooni,
huomaisin, että minä olen tässä
se olen minä
valkoista maailmaa on vaikeaa vastustaa
tottakai sinne tahtoisi jäädä asumaan,
kun on kerran perille löytänyt
mutta kun "kaikki menee toisin,
joku suunnittelee mua paremmin"
unelmiani ei kuitenkaan suunnittele kukaan
niissä saan nukkua kenen sängyssä vain tahdon
eikä uneen vaipuminen pelota, kun silitetään selkää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti