vanha kunnon resepti alkaa jälleen parhaaksi ystäväkseni
vaikka on valoa, jonka pitäisi antaa vanhoja kunnon vitamiineja
näin minä osaan valehdella itselleni. oi kuinka hyvin olen sen oppinut!
piirtelen lukujärjestykseeni jäätelön, vesimelonin, auringon ja sinisen pilven
peittelen itse itseltäni sitä kihelmöintiä joka -
niin, en sanokaan.
myös kertomatta jättäminen on valehtelua,
ja kaipa minäkin voin sitä harrastaa,
kun kerran saavat monet muutkin.
sanon, että haluan juopua ja kieriä nurmikolla liaten vaatteeni
mutta en minä halua sitä sen enempää kuin märkiä lehtiä maassa
tai suuria lumihiutaleita taivaalta
en hitto vie kerta kaikkiaan
jaksa haluta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti