Ei yhteyttä.
Sellaista puhetta kuulin kylillä, että puhelinlankoja olisi katkottu. Mutta ei se riitä selitystä kummemmaksi - lupasinhan sentään, että soittaisin. Lupasin oikein käsi sydämellä. Ja se sydän meni rikki
Nyt on toteutettava suunnitelma kaksi. Minä tilaan taksin, maksan sen peltirasian seteleillä. Pakkaan kangaskassiin juomapullon, vaseliinipurkin ja villaneuleen sekä muutaman kolikon kukkaroon. Henkilötodistus saa jäädä lipaston laatikkoon, kotiavain katoksen perälle kumisaappaaseen.
Minä olen tulossa. Tulen ja kerron välittömästi, ettei ollut tarkoitus jättää soittamatta, kyllä minä osaan jo lunastaa lupaukseni. Vaikka täytyisi vuoret lävistää ja tulvat seisauttaa, minä pääsen sinun ovellesi . Ja se ovi oli kiinni
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti