rastaat olivat meidän etupihalla
säikäytin ne
korkokengillä
koska olisi viimeksi ollut yhtä hiljaista
illalla vain pyörän raksutus
keskellä tietä rukoilin
kyyneleet kirpeitä
ei olisi ollut syliä ottamassa
jos olisin syöksynyt
kuiskasin ilmaan
toivomuksen
sillä yksi toteutui jo
ehkä ansaitsen toisenkin
olen kiinni
takertunut
omaan filminauhaan
syvennettyyn ikkunalautaan
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
olen sanaton... ♥
VastaaPoistaNiin ansaitset. Minä myös. Halaus
VastaaPoista