keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kuule kun apuasi anelen

jalanjälkiä painuu lumeen


kuinka paljon sinä minusta tiedät,
kun istun monta riviä kauempana, enkä hengitä
kyllä minä kuulen kun laulat siinä,
melodia nukuttaa minut ja
sinä sanot että yö laskeutuu
kuinka paljon sinä minusta tiedät,
kun yritän hengittää sinua sisään,
mutta hengitänkin vain itseni ulos


jalanjälkiä

painuu lumeen

kun päivä toisensa jälkeen

minä kävelen hautani päällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti