Miksi ne odottivat sitä miestä

Elenan silmäluomet kimmeltävät kultaisina
kuinka usein hän onkaan kulkenut tämän saman matkan
kolisevan, tärisevän, värejä vilisevän
kolmetoista tuntia


Joka kerta pikajuna rullautuu matkaan muutaman minuutin myöhässä
Elena on nähnyt sen saman juoksevan miehen
heilauttaa kättään, salkku putoamaisillaan, hermostunut hymy konduktöörille
ja vaunun ovi sulkeutuu
miksi ne odottivat sitä miestä

Verho heilahtaa pois ikkunan edestä, Elenan luomet räpsähtävät auki
aamuyö, vielä neljäsosa matkasta, kalpea maaseutu
Elena tarkastelee peilikuvaansa
hileet ovat tipahdelleet poskipäille

Hän lähettää viestin satojen kilometrien päähän
näyttö menee mustaksi
ja maailma

Elena herää
miksei juna kolise enää
pää alaspäin, kylmä, sireeni huutaa
ulkona pyryttää lunta
kyltissä lukee Novgorod