Hän kirjoittaa naiselle

Näin hän kirjoittaa naiselle seitsemäskymmenes neljättä vuonna yhdeksänkymmentäsataakuusi alkuyöstä turhautuneena epätasaiseen pisaroiden ropinaan kattolevyssä ja elämänsä suurinpiirtein puoliksi nähneenä

No niin. Mikset sinä vain sano sille, että eikö tämä ole jo nähty. Se on vain yksi lause. Sano, että nyt riittää. Poista numero puhelimen muistista ja aloita vaikkapa elämä. Än yy tee nyt sinä tietysti ajattelet, ettei elämäsi sen parempaa olisi niinkään. Kuulehan, ymmärrän toki, että kauniisti olet ajatellut hänen sinut tuntevan. Paremmin kuin kukaan. Niinpä niin.

Katsohan.
Sinä et enää edes syö samalla tavalla; jännität niskaasi jo pelkästä haarukan liikauttamisesta. Tuo sinun sähköinen tärinäsi on turhaa. Miksi me olemme täällä - sitä sinä hoet turvonneiden luomiesi takaa - siitä ei ole hajua minullakaan. Älä vastaa minulle enää. Älä ainakaan ennen kuin kiinnikasvaneet luomenreunasi ovat erkaantuneet toisistaan.

Tavallisesti hän kirjoittaa perinteisen tervehdyksensä mutta koska hän tietää huomenna olevan viikon yhdeksäs päivä se samainen päivä joka viime viikolla toi myrskyn ei hän vaivaudu enää ja hän sulkee sälekaihtimet nopealla liikkeellä muttei vihaisena lainkaan