"Minä haluan,

että sinä tuut tänne nyt heti rakastamaan mua!"
hän huutaa puhelimeen. Lankapuhelimeen, korallinpunaiseen. Johto on valkoinen, nappulat mustat. Ei kuitenkaan sellaista kierrettävää numeronvalitsinta, mutta kunhan nyt vähän muistelen vanhoja aikoja, lapsuutta. Kävin hakemassa puhelimen äitini luota, se löytyi vaatekomeron ylähyllyltä pölyttymästä niiden vaatteiden seassa, joita äiti ja mummi olivat ommelleet meille lapsille. He ompelivat niitä valmiiksi jo varhain ennen esikoisen syntymää, ja silti ne jotenkin tuntuivat vieläkin olevan muodissa. Kunpa minä saisin lapsen ennen sisariani, niin voisin pukea vauvani talvella lilaan villavaatesarjaan...
--- "Jooko, en jaksa enää olla... Tulisit jo. Soita vaan sitten kun oot alaovella." Pakkohan minun on lähteä, kun hänen äänensä on niin suloinen. Ja on minulla melkoinen ikäväkin.




"Mää oon leiponu rakkausmuffinsseja, mutta eihän ne miltään ois maistunu ilman sua."