Sähkö

Laitan turhaan hiukset nätisti, peitän tummat silmänaluset vaikka ei niitä kukaan enää kuoltuaan muista ja kaikki kuitenkin kuolee joskus. Tuijotan turhaan peiliin: eihän siellä näy kuin minä. Ja mitä minä oon: en mitään, korkeintaan yksi yli kuudesta miljardista. Tai ehkä sekin on arvailun varassa montako meitä täällä on.

-

Sinä kysyt, minä vastaan. Parin viikon välein kirjaston lukusalissa punaista hehkuva lamppu meidän välissä. Sormet naputtaa pöytää tai koskee hiuksiin. Meillä on monta tuntia aikaa, ne on kalenterista varattu

- tiiätkö mitä me ollaan
- no
- ei mitään
- miten niin
- me ollaan vaan jotaki impulsseja jonku toisen vartalosta
- mistä sinä puhut
- meistä. mutta on parempi olla impulssi kuin ei mitään

Lamppu meidän välissä ylikuumenee. Olen siitä varma. Siinä on jännitteitä. Me lähdetään varttia ennen sitä hetkeä kun se lamppu räjähtää siinä pöydällä. Pilkullisen sateenvarjon alta katsotaan kun kirjaston lukusalissa leijuu punaisia valopalloja.

- me ollaan vaan osa tätä järjestelmää huomaatko
- en ymmärrä. mistä sinä puhut kulta haluaisin ymmärtää
- meistä. mutta puhu sinä nyt. puhu siitä miten mun kuiskaus on sähköä sun korvassa