sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Tyynyssä poskipunaa

minun eilisille meikeille sataa pieniä pisaroita
maa on vedestä tummana ja etuhiukset alkaa tuoksua ulkoilmalta

olen rukoillut että varmistuisin
että tietäisin joku päivä että jonkun sanoihin voi luottaa
ja nyt minä tiedän, enkä itke kuin pari kyyneltä ja nukahdan

selvä, tunnustan:
sinun käsivarsillesi nukahtaisin kyllä
mutta minun on ihan hyvä olla näinkin,
alan oppia kuinka rakastaa sitä:
tavallista oloa, kun ei paina rintaa eikä pää ole sekaisin

1 kommentti: