Naistenhuoneista

(keskustelupalstanovelli)



- Jokin puuttuu hänen elämästään, mutta hän ei tiedä, mitä se voisi olla.
- Aina voi antaa nupullisen tulppaanin. Sen kirkkokin siunaa.
- Eikös hän juuri sanonut, ettei sellaista missä on punainen alaosa? Tee maailmalle palvelus ja älä osta.
- Ajattele kehitysvammaisia, vanhuksia, he eivät enää pysty vaikka haluaisivatkin, ajattele! Sinä saat! Ja voit pestä mattojakin. Tämä auttaa kummasti.


- Otto tuntui hyvältä nimeltä molempien mielestä jo pitkään ennen synnytystä.
- Minusta kauneimpia ovat nämä: Tarukannel, Arosanervo, Sinisammal, Sinivuori, Kantele, Kontiokorpi, Stenhammar...


- Eipähän meillä mies tiedä mitä on keittiön lavuaarissakin touhuttu.
- Meinataanko tässä ihan yhdyntää?
- Käytöstavat ovat unholassa monellakin!!! Ja himonsa pitää osata hillitä!!!
- Eihän tämän kysymyksen vuoksi sentään tarvitse kaivaa nitropurkkia ja nyrkkirautaa esiin. Olisi kyllä minustakin kurjaa, jos mieheni itsetunto olisi riippuvainen meikkaamiseni määrästä.


- Tytöllä on iho-oireitakin välillä ja muistaakseni joku sanoi että silkki olisi siinä suhteessa erikoisen hyvä...?
- Itse ajattelen, että lakanat kuuluvat patjan ja peiton päälle, ei minun ylleni.
- Mutta sitä en vain käsitä, että miten voi olla ihmisillä otsaa väittää kirjaimellisesti sanottuna mustaa valkoiseksi!
- Niinpä, ja minä kun hänen kullannupulleen ihan nätisti sanoin, vieläpä kuiskailemalla poski vasten poskea...


- Jumalako on päättänyt, milloin hän antaa heinäsirkkojen lähteä liikkeelle?
- Näin on. Lähtölaukaus ammutaan puoluekokouksissa. Siihen asti jaksaa kyllä tiskata harjan voimalla.


- No mikään sensori tai poliisi en halua olla. Yritin kannustaa miestänikin siihen mutta tämä vain kiljuu aina kun trimmailemme häntä. En ymmärrä... Hei, väistykääs sieltä liukumäen alta, jotta muutkin pääsee laskemaan!
- Ihanko totta? Toisinaan tietysti tulee vähän solmussa olevat lankakerät tai tippaleivät mieleen, kun yrittää päästä ongelmien syihin kiinni.


- Ei asuta omistusasunnossa, ei. Hetekkakin saa olla koko kesän pihan nurkassa. Päivisin lueskelen tai otan torkkuja jossain hyllynkulmalla. Ja tykkään vain laittaa ruokaa.
- Joo, olen varmaan minäkin syönyt kymmenisen pullaa leipomispäivänä tuoreeltaan...
- Ai, kuule, meillä oli tapana, että isä osti aina mansikoita ja uuden Aku Ankan.
- ... mutta en ole sortunut sokeriin, mitä nyt sekoitin hippasen kotitekoista mustikkahilloa rahkan sekaan eilen!
- Mie vietin kans yhen antosen puolituntisen nyppimällä bikinirajoja. Se alkaa tuntumaan ihan hyvältä kun pääsee vauhtiin.
- Noniin. Sinä se kiteytit kaiken mitä yksinäinen tekee.