ottaisin itseni pois tästä tahmeasta maailmasta johon olen juuttunut, menisin muualle hengittämään ja huoneessani olisi kerrankin ihminen jonka kosketus ei ällötä minua eikä ulkonäkö ahdista. minä inhoan ihmisiä kun ne tulee liian lähelle, tuntuu että aivot tulevat ulos päästä kun joku luulee minusta liikoja. uskottelen välillä itselleni että olen hienompi ihminen kuin muut, koska oikeasti olen niin voimaton, etten uskalla edes karkuun juosta.
luulen tietäväni kuka minulle sopii, mutta kun tulee aika päättää kyllä vai ei, niin sanon:
mutta kun en minä vain tiedä
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti