vadelmi-a

Keväällä pitäisi asentaa pimennysverho myös tuuletusikkunaan. Jospa joku hankkisi minulle sellaisen ja laittaisi paikalleen, niin nukkuisin yöni ja aamuisin rakastaisin valoa enemmän.

Vadelmanvärisiä pusuja kaipaan myös, vaikken ole sellaisia saanutkaan.

Mutta ei sillä tavalla!!!!

On minua ennenki pojat katellu,

mutta ei kyllä ikinä ennen sillä tavalla,

että oisin kolme kertaa saman päivän aikana

myöhästyny bussista ja nauranu yksin herkkusieniä ostaessani

ja valinnu sitte vahingossa hyllystä purkillisen suolakurkkuviipaleita.

Mielellään

ottaisin itseni pois tästä tahmeasta maailmasta johon olen juuttunut, menisin muualle hengittämään ja huoneessani olisi kerrankin ihminen jonka kosketus ei ällötä minua eikä ulkonäkö ahdista. minä inhoan ihmisiä kun ne tulee liian lähelle, tuntuu että aivot tulevat ulos päästä kun joku luulee minusta liikoja. uskottelen välillä itselleni että olen hienompi ihminen kuin muut, koska oikeasti olen niin voimaton, etten uskalla edes karkuun juosta.

luulen tietäväni kuka minulle sopii, mutta kun tulee aika päättää kyllä vai ei, niin sanon:
mutta kun en minä vain tiedä

Kupla

päivää, olen tällainen ihminen joka elää kuplan sisällä
harmaanvioletissa kuplassa


olisiko teistä hauskaa elää kuplassa?
se on vähän kuin sellainen tabletin pinnalle kiinnitetty kalvo
kun minulle nauretaan niin nauru kaikuu
kuplan sisäpinnalta takaisin sinne mistä se tuli
kuulen kaikki lauseet ikuisesti korvieni välissä,
kun ne aina ponnahtavat takaisin

kannustan itseäni jaksamaan 450 päivää


minusta olisi ihanaa olla niin sairas,
että saisin sellaista ainetta,
joka sanoisin minulle että ole onnellinen
ja minä tottelisin sitä heti epäröimättä
mutta nyt kun olen täällä kuplassa
ja sanon itse itselleni että ole onnellinen
niin minun on pakko epäröidä,
enhän ole ennenkään onnistunut


haluaisin kyllä
puhua oudoille, tykätä festareista
istua hetken ihan vain paikoillani ajan juostessa ohi
laittaa pääni tyynylle ja nukkua yön yli
haluaisin kyllä pystyä suutelemaan ja sitten unohtamaan
vannon, että haluaisin

Lahjoja

ilma on puhdasta ja kirkasta

ei tarvitse kuin hengittää muutaman kerran sisään

ja olo on kuin myötätuuleen lähtevällä laivalla

ei tarvitse auttaa nostamaan purjeita, teen sen itse

jokaisella on omat lempivärinsä

kaikki syövät enemmän sellaista ruokaa jonka maku miellyttää

ja meillä kaikilla on oma tapa nousta sängystä ylös aamuisin

me käydään vessassa tietyin rutiinein

tässä maailmassa on joka tapauksessa niin paljon ihmisiä,

ettei kukaan oikeasti voi sanoa tarkalleen kuinka monta

tiesittekö, on oltava olemassa tuhansia ihon sävyjä

ja tiesittekö, kaikilla on oma laivansa

ja joidenkin purjeet ei koskaan pääse nousemaan

kun satamissa ei puhalla myötätuuli

siksi katson aurinkoa ja valkoisella taustalla valkoisia puita ja tiedän että olen saanut tämän lahjaksi, en tiedä keneltä, mutta koitan painaa tämän kaiken mieleeni, ja otan lisää tuulta purjeisiini ja ohjaan laivani kauas ja jossain erivärisessä erituoksuisessa maassa kerron ihmisille mitä olen saanut ja annan niille osan tuulesta jota olen tallentanut purkkeihin.

m a a i l m a

on täynnä lahjoja jotka on avattu meille valmiiksi

haluan vielä kiivetä suuren elefantin selkään

matkustaa veneellä kylästä toiseen ja takaisin

sekoittaa silmäni seeprojen raidoista

Ehkä ens vuonna

PHOTO erosturranos.deviantart.com



Luulin että olisit ollut se
jonka jokaisen liikkeen painaisin mieleeni
Mä avaan ikkunan
ja kun tuuli tarttuu hiuksiin
olen unohtanut sut

Meen sinne missä aurinko nousee
sinne missä öisin on hiljaista
ja talot eivät peitä taivasta
missä vuoteelta voi nähdä
sadepilvien saapuvan


-----
scandinavian music group

Elefantin onni

keitän kahvia itselleni, en ole koskaan ennen tehnyt niin
soitan sun numeroon ja muistan kyllä
että joudun kuuntelemaan vastaajaa
mutta sinun äänesihän sieltä kuitenkin kuuluu!

mietinpä tässä vain
kahvia keitellessäni
että jos nyt kävelisit tuolla ulkona ja näkisin sut ikkunasta
niin mulla olisi varmaankin suurin hymy puoleen vuoteen
voisin sanoa mielessäni, että tämä on sitä elefantin kokoista onnea:
suurempaa kuin koiranpentu, mutta kuitenkin dinosaurusta pienempää.



PHOTO lecumedesjours.deviantart.com

Nuo kaikki katsoo mua ja luulee, että onni on tullut takaisin

PHOTO hakanphotography.deviantart.com

Pyydän vain tasaista onnea itselleni,

ilman tärisevää hengitystä ja sydäntä, jota välillä ei tunnu ollenkaan

Ja kuitenkin

viikot liukenevat toisiinsa kiinni tai kulkevat toisistaan ohi

toisena kuulun kahteen perheeseen, toisena en yhteenkään

Vetäkää mut ylös täältä

kiinnittäkää solisluihin köydet ja nostakaa mut takaisin

Olette sen velkaa, vaikka ette haluaisikaan uskoa niin

Kaava

PHOTO jayxxbe.deviantart.com

Olen taas päättänyt ruokalautasten värit, verhojen kuosit, pyyhekoukut, saippuatelineet ja television paikan. Mutta täytyykö lakanoita ostaa vain itseään varten?

Teen kaiken valmiiksi mielessäni, odotan liikoja, petyn, suutun, jään yksin, syön rauhoittavia ja juon perään vahingossa alkoholia. En tiedä pitäisikö soittaa lääkäriin vai mennä nukkumaan.

Valkoinen valo tuntuu pahalta ja tunkeilevalta. Alan epäillä, että valo muuttaa kasvojeni väriä ja paljastaa kuinka huonossa kunnossa ihoni on. Minä näytän paremmalta keltaisessa valossa.

Seuraavaksi on se odotus ja sängyssä pyöriminen ja ihminen jonka on nähnyt vain kolmesti ja ihmiset joiden tekemisiä on pohtinut liikaa. Ehkä sitten myöhemmin hymyjä. Ja huulia, jotka muuttuvat tummanpunaisiksi. Niiden jälkeen huono olo ja epäilys ja silloin ne ihmiset tulevat takaisin, joita on ajatellut liikaa. Itkua puhelimessa, paniikki, juokseminen kuin elokuvissa, huulet jotka eivät enää muuta väriään, sanat joita ei tee mieli maistaa.

Viimeisenä tulee pakko. On unohdettava muodot, tuoksut ja sanat, varsinkin sanat. Pakko nukkua, pakko herätä, pakko sanoa että huominen on parempi, pakko olla sama ihminen. Ei saa muuttua, kaikki huutavat ilman ääntä, jos sinä hajoat, meistä ei ole kokoamaan sinun sirpaleitasi.

Kuluu luultavasti kuukausia. Sitten ostan uudet verhot ja värjään hiukseni. Päätän kaiken taas valmiiksi mielessäni, ja pian joku hymyilee ja minä pyörin sängyssäni ja huulet muuttuvat tummanpunaisiksi. Ei kuitenkaan ole enää ihmisiä, jotka eivät ole valmiita kokoamaan sirpaleita. On vain minä ja ne, jotka tulevat ja kokoavat minut ilman, että tarvitsee pyytää.

Meri silmistä

inhiboin äänet, jotka puhuu rivien väleissä
hänestä ja hänestä ja heistä
menen ulos itsestäni

tahtomattani mulla on tapa käsitellä asioita, jotka toiset kieltävät
ne ovat tietämättömiä siitä syystä, etteivät ole uskaltaneet
olla huonommassa osassa
olla ilman, pettyä

minä, jonka hiuksiksi liimattiin leikattuja filminauhoja
nyt minä ajattelen ja kadun heidän puolestaan
ps. minun ei tarvitsisi, jos he ajattelisivat itse

selkäranka on vana, jonka mooses piirsi veteen

saisinko valuttaa suolaisen meren sen numeroituja nikamia alas

saisinko jonkun silittämään selkääni hitaasti loputtomasti ilman taukoa

On eräs mies, joka tahtoo minun kantavan hänet kotiin elokuvaillan jälkeen. Ennen nukkumaanmenoa hänen on saatava tarkistaa makuuhuoneen lämpötila, jotta hän varmistuisi mahdollisimman hyvästä unenlaadusta.

Herättyäni hän puistelee ja pöyhentää tyynyni parvekkeella. Kun aamuaurinko on puolessavälissä nousuaan, se saa tyynyä pöyhentävän miehen käsivarret näyttämään paremmilta kuin muulloin. Hän käsittelee oman tyynynsä samalla tavalla ja lopuksi hakkaa tyynyjämme toisiaan vasten kaksi kertaa.

Hänen otsansa on leveä, lähes mitättömän verran leveämpi kuin kasvot, joiden diktatuurista valtaa pitävät komeat poskiluut. Hiuksissa vähän huomaamatonta harmaanruskeaa, jonka vain minä olen huomannut.

Hän on sopivan muotoinen halattavaksi: mielikuvituspoikaystäväni, jonka aion löytää todellisessa muodossa. Marilyn Monroe ymmärsi aikoinaan, että kaikkein tärkein tässä maailmassa mahtuu kahden käsivarren väliin. Mies mahtuu juuri ja juuri, silloinkin minun täytyy puristautua häntä vasten. Mutta hän pitää siitä, vaikka hänellä olisi huono päivä. Iloisina päivinään hän saattaa suudella minua otsalle jopa hyvinkin pitkään, ja minä teen hänelle siitä hyvästä ruokaa ja jälkiruoan ja annan itseni jälkijälkiruoaksi. Jos siis olemme sillä tuulella.

Eräs mies, joka haluaisi minun kantavan hänet kotiin, ei anna minun syödä liikaa lisäaineita, ja jos oksennan, hän pitää hiuksiani ylhäällä niin etteivät ne sotkeudu. Jos hän tuottaa minulle pettymyksen, se on hyvänlaatuinen ja sen voi antaa anteeksi. Ja minä kelpaan hänelle.

ps. olisi ihanaa jos saisin kommentteja,

vaikka sellaisia, jotka ei edes liity teksteihin. kiitoksia!

Väri 003

olen nähnyt unta ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen
unessa kuljen ihmisten kanssa, kohtaan pelottavia asioita

joita en osaa pelätä

ja kirkkaita tulppaaneja vilisee ympärillä
niiden takia tahdon suudella!

joka paikkaa jossa olen käynyt!
joka ihmistä jota olen katsonut!
vaikka en edes pidä tulppaaneista

pihlajat kaadettiin ja kotiin vie tyhjä katu
mutten ahdistu enää, etsin vain lehdistä vuokra-asuntojen neliöhintoja