Upotus

helmikuun valo tulee niin yhtäkkiä,

että se kirvelee

silmien pohjissa

muumimamman sävyinen aurinko samean kerroksen takana

häkkilintuna, joka odottaa tietäen olevansa oikeasti kirjekyyhky

teiden päälle laskeutuu aurinkopilviä

säteiksi niitä ei voi kutsua

Luoja

tämänhän kuuluisi olla niin kaunista, jotain mitä odottaa

ei voi mitään, tämä käy minuun kipeää

valo paljastaa kaiken, tekee joka kohdasta itsestäänselvän
itsestäänselvyys on tyhjyyttä

kuristun tyhjyyteen

puhelinlangat heiluvat lumen painosta

eivät ravistele taakkaa päältään

ne alistuvat kohtaloonsa

PHOTO piag.deviantart.com