maanantai 15. helmikuuta 2010
Olla katsomatta taakseen
keittiökaakelit kapean ikkunan jatkeena
sanottiin, että olen siellä vielä palana jääkaapin ovessa
mutta muistutan itseäni:
vieläkö kaatuisin sun käsivarsille?
en.
silti pisara suolaista nestettä on saippuakuplan kokoinen
saan vannoa, ettei se ole viimeinen
mitä siis jää:
käytetty puolikas sielusta,
jos sellaisia on edes olemassa
ja kahdeksasosa vuodesta,
joka taas on niin pieni osa elämää,
ettei sitä ole pakko muistaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti