minä tässä levittelen huulirasvaa kynsinauhoihini,
tiputan viivottimen lattialle ja kiroan,
haukun ihmisiä mielessäni hyi minua,

kynsilakat kynsissäni
saivat kuvioita sukkahousujeni silmukoista
kun lämmitin käsiäni reisieni välissä

kuka mun sisällä humisee, se en taida olla minä ainakaan tänään

Turha aamu

herään ilman paitaa
mulla ei ole seinäkelloa, hyvä niin
tuuletan siis huonetta minuutin tai ehkä kaksi tai sitten yhdeksän

tungen suuhun appelsiineista ja mandariineista risteytettyä hedelmää


a

a

m

u

onkin

noussut

aiemmin

kuin minä

Kahdet lantioluut

astun keskelle ääniä, astun siihen niinku kumiveneen reunaan

tietenkin kuuluu plumps, sitten onkin kylmä ja märkä
muut soutelee poispäin, on tarttunut levää airoihin


ovi ei aukea ilman lukkosulaa
avaimenperässä on tekstiä sun vasemmasta kädestä


olen keskellä pakastimen surinaa
joku makaa eteisessä ilman vaatteita
tunnistan hänet vasta selkänikamiin tatuoiduista matkalippujen numeroista

Moscow

hei, takeaway-kaakaoon ei laiteta
läheskään yhtä paljon kermavaahtoa kuin tavalliseen!
"olethan sitte tositosi varovainen, tää on mielettömän kuumaa."

pystyn kulkemaan nää reitit ajattelematta minne olen menossa
pahvimukillinen kaakaota kädessä, musiikit korvissa
ensi vuonna en edes ymmärrä missä olen,
kaikki on jo liian tuttua

silloin alan odottaa karvalakkeja
sekä lukematonta määrää tapoja ääntää s-kirjain
otan lipun tikkurilaan, vaihdan siellä moskovan junaan

PHOTO nick zantop
100th issue of life element magazine / summer 09

kukaan ei löydä mua
olen olga, irina tai jekaterina
rakastettuni stanislav, balettitanssija,
jonka jalat sotkeutuu silkkilakanoihin
kattohuoneisto
laiha kahvi
olen no-one
olen jagmigsjälv
póetomu tol'ko â

Olla katsomatta taakseen

keittiökaakelit kapean ikkunan jatkeena

sanottiin, että olen siellä vielä palana jääkaapin ovessa

mutta muistutan itseäni:
vieläkö kaatuisin sun käsivarsille?
en.

silti pisara suolaista nestettä on saippuakuplan kokoinen
saan vannoa, ettei se ole viimeinen

mitä siis jää:
käytetty puolikas sielusta,
jos sellaisia on edes olemassa
ja kahdeksasosa vuodesta,
joka taas on niin pieni osa elämää,
ettei sitä ole pakko muistaa

Upotus

helmikuun valo tulee niin yhtäkkiä,

että se kirvelee

silmien pohjissa

muumimamman sävyinen aurinko samean kerroksen takana

häkkilintuna, joka odottaa tietäen olevansa oikeasti kirjekyyhky

teiden päälle laskeutuu aurinkopilviä

säteiksi niitä ei voi kutsua

Luoja

tämänhän kuuluisi olla niin kaunista, jotain mitä odottaa

ei voi mitään, tämä käy minuun kipeää

valo paljastaa kaiken, tekee joka kohdasta itsestäänselvän
itsestäänselvyys on tyhjyyttä

kuristun tyhjyyteen

puhelinlangat heiluvat lumen painosta

eivät ravistele taakkaa päältään

ne alistuvat kohtaloonsa

PHOTO piag.deviantart.com

http://sweet_baby.not

se oli 8 kuukautta ennen seuraavaa ensilunta
VOI KYLLÄ, olen laskenut.

tiesin, että on 7 tuntia ja lisäksi aamiainen, jonka syömisestä kanssasi saan tuntitaksana viimeisimmän kosketuksen joka ei tunnu miltään

katsot mun silmistä hieman vasempaan
VOI KYLLÄ, se tarkoittaa menneisyyden ajattelua
VOI KYLLÄ, olen lukenut kirjasta usko pois

siksipä

kestovärjään sun kulmakarvat kun nukut
VOI KYLLÄ, siksi koska ne oli ensimmäinen asia,
johon rakastuinihastuinmitävainhaluatsenolevan

(ko?)

et varmaan tiennyt että vasemmalla puolella

on yksi ylimääräinen kulmakarva. se on häirinnyt mieltäni aina.

minulla on pinsetit, nypin sen pois ole tyytyväinen KIITOS

syö leipäs ja lähe äkkiä KIITOS älä koske enää

älä tuoksu enää mun kaulalla kiitos

This is how it works
you're young until you're not
you love until you don't
you try until you can't
you laugh until you cry
you cry until you laugh
And everyone must breathe
until their dying breath

No, this is how it works
you peer inside yourself
you take the things you like
and try to love the things you took
And then you take that love you made
and stick it into some
someone else's heart
pumping someone else's blood
and walking arm in arm
you hope it don't get harmed
but even if it does
you'll just do it all again


REGINA SPEKTOR: on the radio

H a l o o

PHOTO akulovaolga.livejournal.com


minä oon teijjän kaikkien ilmotustaulu
elokuvanne pilalle menneet otokset
filminauhoina roikkuu mun päästä
liimaatte muhun valokuvakollaasina
kaikki vastoinkäymiset



h a l o o
emminä jaksais teijjän ostoslistoja
ja muistilappuja kantaa vaatteinani



pitäskö minusta kirjottaa piilototuuksia sisältävä romaani,
että tajuaisitte katsoa joskus tarkemmin.
huomaisitte mun syntymämerkin ja huomaisitte,
että minä oon ihminen enkä naulakko
jonka tilalle ostetaan uus heti ku ikeaan päästään
ja minä oon sitte ennää turha ripustin ja
te ette ees ota minussa riippuvia tavaroita pois
ku heitätte pelastusarmeijan vihreeseen astiaan


minä oon ihminen joka haluais paremman lantion
ja ihminen joka kuuntelee sunnuntaina sunnuntaimusiikkia
minä oon ihminen. nään unissa pelkkiä vastenmielisiä kohtaloita.
siksi minä nukun nii jumalattoman kokosen tyynyn vieressä.



minä en oo teijjän naulakko vaan ihminen
joka joskus kello 22:22 toivoo turhia toiveita

jatkuisipa tämä talvi vielä kuukausia, siihen saakka
kunnes alkaisi syksy, jolloin saa ostaa uusia kyniä ja villasukkahousuja

tai olisipa kesä, mutta toisessa maassa. purjevene, seiloriraidat mekossa ja yksi ystävä ja suklaapiirakka + keltaisessa auringossa hehkuva merimies