lauantai 2. tammikuuta 2010

Päivinä jolloin tietää ettei tapahdu mitään

päivinä jolloin tietää ettei tapahdu mitään
sekoitan mysliä niin, ettei yksikään hiutale jää kuivaksi vaan kaikki peittyvät jugurttiin.

olen varma, että kemikaalit jäävät kaappiin ja uneen pääsee laskemalla hitaasti sadasta alaspäin, piirtämällä numerot mieleen. nukahdan ennen kahtakymmentä

luen niin monta sivua kirjasta että silmänpohjiin sattuu
ja sitäkin enemmän

päätän olla laiska ja vietän suihkussa liikaa aikaa, en ajattele paljonko se maksaa vuoden laskussa, meneekö se hukkaan kun afrikassa sitä ei ole kenellekään tarpeeksi

sitten paksu kerros vartalovoidetta olkapäistä nilkkoihin
ensin purkista kädelle, sitten kädestä toiseen käteen, voide litisee
sitten levitys, tuntuu viileältä


päätän kävellä kauppaan
ja ostaa kermavaahtoa kaakaoon

mutta entä jos en jaksakaan vaivata itseäni nousemalla sängyltä?
nukun liian syvää unta keskellä päivää
ja herätessäni huomaan varastaneeni omia yöuniani
hermostun kun yritän laskea,
pääsen tuskin seitsemäänkymmeneenviiteen
kun kellon tikitys alkaa häiritä
otan siitä patterin paikoiltaan

2 kommenttia:

  1. hauskaa löytää näin tuore blogi ja päästä seuraamaan sua ihan alusta asti. kirjoitat tosi hyvin, liityin lukijaksi. :>

    VastaaPoista
  2. voi että kiitos! kiva kun joku sellanen tykkää mun teksteistä, jonka teksteistä ite tykkään :--)

    VastaaPoista