iho irtoaa kasvoilta.
juoksen puoli matkaa, en voi olla yhtään myöhässä
viime viikolla juuri tähän aikaan jokin veti suuni hymyyn
jännittää, taskussa on jotain joka polttaa iholle asti
tarkistan jokaisen ihmisen, mutta kukaan heistä ei edes vilkaise
olisiko sittenkin pitänyt odottaa vielä puoli tuntia
kotona odottaa rypistyneet omenat
postilaatikko on kai täynnä postia,
mutta sinne asti ei jaksa kävellä
katson peiliin ja katson itseäni ja
yhtäkkiä huomaan, ettei minussa olekaan mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti