Meillä on tapana piiloutua

on liian helppo kietoa itsensä raastinraudoin
(paino sanalla liian)

mahdollisuus toivomukseen tulee kerrankin oikealla hetkellä
kello on 22:22, mun toiveessa on sinä hiuksissasi uutta vaaleaa
pyydän joltakin tuntemattomalta että älä anna tapahtua mitään


tänään painan tablettiriviä ja yhden oranssin vedän vedellä alas
kun en uskalla ajatella toteutumattomia toiveita
ethän astu mun odotusten päälle, äläkä omiesi

Naistenhuoneista

(keskustelupalstanovelli)



- Jokin puuttuu hänen elämästään, mutta hän ei tiedä, mitä se voisi olla.
- Aina voi antaa nupullisen tulppaanin. Sen kirkkokin siunaa.
- Eikös hän juuri sanonut, ettei sellaista missä on punainen alaosa? Tee maailmalle palvelus ja älä osta.
- Ajattele kehitysvammaisia, vanhuksia, he eivät enää pysty vaikka haluaisivatkin, ajattele! Sinä saat! Ja voit pestä mattojakin. Tämä auttaa kummasti.


- Otto tuntui hyvältä nimeltä molempien mielestä jo pitkään ennen synnytystä.
- Minusta kauneimpia ovat nämä: Tarukannel, Arosanervo, Sinisammal, Sinivuori, Kantele, Kontiokorpi, Stenhammar...


- Eipähän meillä mies tiedä mitä on keittiön lavuaarissakin touhuttu.
- Meinataanko tässä ihan yhdyntää?
- Käytöstavat ovat unholassa monellakin!!! Ja himonsa pitää osata hillitä!!!
- Eihän tämän kysymyksen vuoksi sentään tarvitse kaivaa nitropurkkia ja nyrkkirautaa esiin. Olisi kyllä minustakin kurjaa, jos mieheni itsetunto olisi riippuvainen meikkaamiseni määrästä.


- Tytöllä on iho-oireitakin välillä ja muistaakseni joku sanoi että silkki olisi siinä suhteessa erikoisen hyvä...?
- Itse ajattelen, että lakanat kuuluvat patjan ja peiton päälle, ei minun ylleni.
- Mutta sitä en vain käsitä, että miten voi olla ihmisillä otsaa väittää kirjaimellisesti sanottuna mustaa valkoiseksi!
- Niinpä, ja minä kun hänen kullannupulleen ihan nätisti sanoin, vieläpä kuiskailemalla poski vasten poskea...


- Jumalako on päättänyt, milloin hän antaa heinäsirkkojen lähteä liikkeelle?
- Näin on. Lähtölaukaus ammutaan puoluekokouksissa. Siihen asti jaksaa kyllä tiskata harjan voimalla.


- No mikään sensori tai poliisi en halua olla. Yritin kannustaa miestänikin siihen mutta tämä vain kiljuu aina kun trimmailemme häntä. En ymmärrä... Hei, väistykääs sieltä liukumäen alta, jotta muutkin pääsee laskemaan!
- Ihanko totta? Toisinaan tietysti tulee vähän solmussa olevat lankakerät tai tippaleivät mieleen, kun yrittää päästä ongelmien syihin kiinni.


- Ei asuta omistusasunnossa, ei. Hetekkakin saa olla koko kesän pihan nurkassa. Päivisin lueskelen tai otan torkkuja jossain hyllynkulmalla. Ja tykkään vain laittaa ruokaa.
- Joo, olen varmaan minäkin syönyt kymmenisen pullaa leipomispäivänä tuoreeltaan...
- Ai, kuule, meillä oli tapana, että isä osti aina mansikoita ja uuden Aku Ankan.
- ... mutta en ole sortunut sokeriin, mitä nyt sekoitin hippasen kotitekoista mustikkahilloa rahkan sekaan eilen!
- Mie vietin kans yhen antosen puolituntisen nyppimällä bikinirajoja. Se alkaa tuntumaan ihan hyvältä kun pääsee vauhtiin.
- Noniin. Sinä se kiteytit kaiken mitä yksinäinen tekee.

Tyynyssä poskipunaa

minun eilisille meikeille sataa pieniä pisaroita
maa on vedestä tummana ja etuhiukset alkaa tuoksua ulkoilmalta

olen rukoillut että varmistuisin
että tietäisin joku päivä että jonkun sanoihin voi luottaa
ja nyt minä tiedän, enkä itke kuin pari kyyneltä ja nukahdan

selvä, tunnustan:
sinun käsivarsillesi nukahtaisin kyllä
mutta minun on ihan hyvä olla näinkin,
alan oppia kuinka rakastaa sitä:
tavallista oloa, kun ei paina rintaa eikä pää ole sekaisin

Jokiranta

PHOTO zeynep oztayinci



minulla on kultaa ja raitoja
ranteissa, paidassa, korvissa
pitäisitkö sinä minusta?
minulla on pisamia poskilla

en ole koskaan laskenut
jokirannan veneitä keväisin
enkä puita, jotka sinne
istutettiin tasaisin välein
mutta millään ei ole väliä,
kunhan ne ovat siellä vielä huomenna,
jotta voin kulkea niiden vierestä

pitäisitkö sinä minusta?
minä tuoksun kreikan matkalta
kolmenkymmenen vahvuiselta aurinkorasvalta

På Åland

hänen kahvinkeittimestään ei kuulu pienintäkään ääntä. kahvin näkee tippuvan, mutta ääntä ei kuule. se tekee levottomaksi.

"du e gräddskum
inne min mun",
hän kuiskaa ja sydämeni sulaa ja siksi unohdamme juoda kahvit.

meidän täytyy nukkua vielä ainakin yksi yö sohvalla, koska sänky on edelleen matkalla takaisin afrikasta. itse asiassa toivon, ettei se tulisi ollenkaan perille. silloin hänen olisi hengitettävä iholleni joka yö.

joskus aamuöisin, kun minä nukun, hän herää kirjoittamaan puhtaaksi kirjoituskoneellaan ulkoministeriön toimintasuunnitelmia. puoli yhdeksältä hän on valmis. sitten hän tulee takaisin nukkumaan ja pian minä herään. juon kylmän kahvin ja katson millainen sää on tänään. sitten katselen hänen ripsiään (ne liikkuvat kun hän näkee unta) ja kuiskaan ilmaan "min älskling"

Tänään minun hymykuoppiini jäivät:

. ei kiirettä bussipysäkille

. minua varten avattu ovi

. silmät jotka tuntee minut

. mustiin vaatteisiin imeytynyt aurinko

. huolten osittainen harteilta tippuminen

. haluttava mies marketin hyllyjen välissä

. lihavia pikkulintuja punaisessa pensaassa

. nukahtaminen mielikuvituspoikaystävän viereen

. kynsiin mustalla tussilla piirretyt leopardikuviot

Ovellasi ilman avaimia

mitä teen kun en jaksa painaa puhelimen numeroita, en muista pitääkö puhelun alussa painaa vihreää vai punaista, minuutti sitten oli kaikki hyvin, nyt tuntuu että olen kaukana kaikesta enkä missään ja kaikkialla, mitä teen kun en muista numeroasi, mitä teen kun sinua ei edes ole, kuvittelen vain että minulla on avain sinun asuntoosi

- sinähän et vaihda minua toiseen ethän
- en

ja sinä olet lämmin kun minä olen kylmä niin minä kuvittelen, ja kun en enää pysy sumuisessa kuvitelmassani niin olen yhtäkkiä kaukana ja kukaan ei löydä minua he eivät edes tiedä että olen kadonnut mutta totuus on että minä en ole missään ei minua taida olla ollenkaan