tiistai 2. heinäkuuta 2013

takaisin nyt

Valtoimenaan tulisi se tunne
hyökyen

Vieläkö tätä jatkuu
montako kertaa montako?

Minä toivon että volyymin saisi isommalle
sen takaa valtoimenaan
pääsisi se tunne

Miten mukavaa oli rakentaa itsensä ympärille
ostaa sänky ja sohva
että tässä voitaisiin olla

Minä toivon että kärsivällisyyden saisi isommalle
kun mieli tekee itkeä huutaen

pahoittelen, pahoittelen

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

välissä hätääntynyt hengenveto
minun pitäisi tietää
mitä
onko minun oltava näin vaikea - itselleni

päivien sekoittuminen oli uskomatonta rytmien tasapainoa


kuinka hienoa se kaikkien silmissä olisi
vieläkin olla huoleton, mitään väliä, mennä menemisiään

are we so different kysytään laulussa
minä odotan että tämä loppuu, odotan sinut kotiin,
häpeän sitä etten kykene sekoittamaan rytmiä, että pelkään hajota
etten voi hajota koska sinä olet siellä
ja minä täällä


onko nyt oltava

lauantai 15. lokakuuta 2011

Pimeä tuli niin aikaisin, etteivät katuvalot pysyneet tahdissa. Oli melko mustaa. Sitten kun tultiin siihen polun kohdalle, niin kukaan ei uskaltanut mennä enää eteenpäin. Me käännyttiin takaisin ja kierrettiin iso mutka.

Me käveltiin ja käveltiin ja vaikka kukaan ei kertonut sitä ääneen, me ajateltiin kaikki samaa asiaa. Sitä, että miten se kaunis violetinpunainen syksy olikin ollut pelkkä lyhyt vilahdus, lehdet olivat lentäneet huomaamatta irti vaahterasta, joka nyt oli ihan paljas. Oli ollut yksi iso myrsky, jolloin sähköt olivat katkenneet ja liesi keittiössä napsahtanut pois päältä. Äidin kantarellikeitto oli sen takia mennyt pilalle ja se oli viskannut kauhan lattialle.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Happea

kuinka syvään voi vetää lokakuun ilmaa sisälleen
niin kauanko, että on itse samaa ainetta

kun tulee ajatelleeksi, ettei mikään kuulu mihinkään
ettei ole väliä millään, kaikki tapahtuu jonkun vuoksi muttei minkään
silloin valuu painavana kohti pohjaa, ei heti mutta vähitellen
olemiseen uppoaa kuin kosteaan sieneen ja tukehtuu

tähän aikaan ilma on sumua ja siksi kaikki on puoliksi peitossa
minä yritän takertua siihen kaikilla sormillani
yritän yritän

perjantai 19. elokuuta 2011

luulin, että minun kuuluisi
jättää sekavuus, huolettomuus
päivien vaihtuessa kelluvista pilvistä
aikatauluihin ja kuulutuksiin

mutta nyt
keikauttelen painot pois harteiltani
vaikka joskus ne tippuvat varpaille,
yleensä helpottaa

eihän minun kuulu
mitään