Valtoimenaan tulisi se tunne
hyökyen
Vieläkö tätä jatkuu
montako kertaa montako?
Minä toivon että volyymin saisi isommalle
sen takaa valtoimenaan
pääsisi se tunne
Miten mukavaa oli rakentaa itsensä ympärille
ostaa sänky ja sohva
että tässä voitaisiin olla
Minä toivon että kärsivällisyyden saisi isommalle
kun mieli tekee itkeä huutaen
pahoittelen, pahoittelen
tiistai 2. heinäkuuta 2013
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
välissä hätääntynyt hengenveto
minun pitäisi tietää
mitä
onko minun oltava näin vaikea - itselleni
päivien sekoittuminen oli uskomatonta rytmien tasapainoa
kuinka hienoa se kaikkien silmissä olisi
vieläkin olla huoleton, mitään väliä, mennä menemisiään
are we so different kysytään laulussa
minä odotan että tämä loppuu, odotan sinut kotiin,
häpeän sitä etten kykene sekoittamaan rytmiä, että pelkään hajota
etten voi hajota koska sinä olet siellä
ja minä täällä
onko nyt oltava
minun pitäisi tietää
mitä
onko minun oltava näin vaikea - itselleni
päivien sekoittuminen oli uskomatonta rytmien tasapainoa
kuinka hienoa se kaikkien silmissä olisi
vieläkin olla huoleton, mitään väliä, mennä menemisiään
are we so different kysytään laulussa
minä odotan että tämä loppuu, odotan sinut kotiin,
häpeän sitä etten kykene sekoittamaan rytmiä, että pelkään hajota
etten voi hajota koska sinä olet siellä
ja minä täällä
onko nyt oltava
lauantai 15. lokakuuta 2011
Pimeä tuli niin aikaisin, etteivät katuvalot pysyneet tahdissa. Oli melko mustaa. Sitten kun tultiin siihen polun kohdalle, niin kukaan ei uskaltanut mennä enää eteenpäin. Me käännyttiin takaisin ja kierrettiin iso mutka.
Me käveltiin ja käveltiin ja vaikka kukaan ei kertonut sitä ääneen, me ajateltiin kaikki samaa asiaa. Sitä, että miten se kaunis violetinpunainen syksy olikin ollut pelkkä lyhyt vilahdus, lehdet olivat lentäneet huomaamatta irti vaahterasta, joka nyt oli ihan paljas. Oli ollut yksi iso myrsky, jolloin sähköt olivat katkenneet ja liesi keittiössä napsahtanut pois päältä. Äidin kantarellikeitto oli sen takia mennyt pilalle ja se oli viskannut kauhan lattialle.
Me käveltiin ja käveltiin ja vaikka kukaan ei kertonut sitä ääneen, me ajateltiin kaikki samaa asiaa. Sitä, että miten se kaunis violetinpunainen syksy olikin ollut pelkkä lyhyt vilahdus, lehdet olivat lentäneet huomaamatta irti vaahterasta, joka nyt oli ihan paljas. Oli ollut yksi iso myrsky, jolloin sähköt olivat katkenneet ja liesi keittiössä napsahtanut pois päältä. Äidin kantarellikeitto oli sen takia mennyt pilalle ja se oli viskannut kauhan lattialle.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Happea
kuinka syvään voi vetää lokakuun ilmaa sisälleen
niin kauanko, että on itse samaa ainetta
kun tulee ajatelleeksi, ettei mikään kuulu mihinkään
ettei ole väliä millään, kaikki tapahtuu jonkun vuoksi muttei minkään
silloin valuu painavana kohti pohjaa, ei heti mutta vähitellen
olemiseen uppoaa kuin kosteaan sieneen ja tukehtuu
tähän aikaan ilma on sumua ja siksi kaikki on puoliksi peitossa
minä yritän takertua siihen kaikilla sormillani
yritän yritän
niin kauanko, että on itse samaa ainetta
kun tulee ajatelleeksi, ettei mikään kuulu mihinkään
ettei ole väliä millään, kaikki tapahtuu jonkun vuoksi muttei minkään
silloin valuu painavana kohti pohjaa, ei heti mutta vähitellen
olemiseen uppoaa kuin kosteaan sieneen ja tukehtuu
tähän aikaan ilma on sumua ja siksi kaikki on puoliksi peitossa
minä yritän takertua siihen kaikilla sormillani
yritän yritän
Tilaa:
Kommentit (Atom)