Minä olen turhautunut tutkimiseen, ainaiseen sanojen analyysiin. En tahdo tietää, mikä on rakkaus, enkä tahdo sitä ääneen sanottuna. Toivon, että saisin pitää aamut parvekkeella, tupakalla tai ilman, ja sadepisarat katossa kun kaikki muu on hiljaa ja käy hitaalla teholla.
Minun toiveeni on unohtaa tunnit, sekunnit ja viikot, jotka ovat välissä, päästää käsistä mittaavat käsitteet. Ja sitten: ostaa se junalippu vasta samana aamuna, kiirehtiä vaunuun ja huokaista ja nauraa omalle hymylleen, oikeastaan sen aikaansaaneelle ajatukselle: sinun kasvosi siinä innostuneessa ilmeessä ja silmät säihkyen kuin näkisit kaiken ensimmäistä kertaa.
Minun toiveeni on unohtaa tunnit, sekunnit ja viikot, jotka ovat välissä, päästää käsistä mittaavat käsitteet. Ja sitten: ostaa se junalippu vasta samana aamuna, kiirehtiä vaunuun ja huokaista ja nauraa omalle hymylleen, oikeastaan sen aikaansaaneelle ajatukselle: sinun kasvosi siinä innostuneessa ilmeessä ja silmät säihkyen kuin näkisit kaiken ensimmäistä kertaa.
Sinun otteesi elämästä on joka sekunnilla yhtä vankka. Luottamus siihen, että kaikki kulkee omalla painollaan, pitää sinussa sen lapsenomaisen ilmeenkin. Silti sinä olet monta kerrosta, niin kuin me kaikki. Vakavuutesikin on aitoa. Kun sinä olet minun olkapääni ja minun puuni, joka horjuu mutta jonka juuret ovat jykevät, minäkin voin luottaa.
Minä saan horjua rankemmin, irrottaa itsestäni käsitteet, puustani irtoavat lehdet, ja minä pysyn juurissani kiinni, koska me olemme kaksi tukevaa runkoa, vaikka ympäriltä hajoaisi sata muuta. Mutta jos ymmärtäisit: minun toiveeni on unohtaa tunnit, sekunnit, viikot, minä tahdon pitää aamut, sillä aamu on vuorokauden ainoa aika, jonka alkamisesta ei voi erehtyä.
Minä saan horjua rankemmin, irrottaa itsestäni käsitteet, puustani irtoavat lehdet, ja minä pysyn juurissani kiinni, koska me olemme kaksi tukevaa runkoa, vaikka ympäriltä hajoaisi sata muuta. Mutta jos ymmärtäisit: minun toiveeni on unohtaa tunnit, sekunnit, viikot, minä tahdon pitää aamut, sillä aamu on vuorokauden ainoa aika, jonka alkamisesta ei voi erehtyä.
Keltaiset valoviirut sälekaihtimien välistä, anna minun ottaa ne kiinni silloinkin, kun sinä olet minun.
