Minttu ja Roseline

Roselinen mielestä on älyttömän huvittavaa myöhästyä muutama minuutti tunnilta sen takia, että voisi salaa jättää ruutupaperilapun jonkun taskuun. Yleensä kiharapäisen pojan, koska siitähän kaikki tytöt tykkää. Roseline haluaa hämmentää pojan mieltä, sillä tämä ei voi tietää kuka lapun on jättänyt. Sitten kaikki kikattavat ja kyräilevät luokassa ympärilleen, sinisilmäinen tyttö keskirivissä punastelee enemmän kuin muut. Hän toivoo, että olisi itse uskaltanut.

Kun koulu tiistaisin loppuu, Roseline ei kävele kotiin. Hän istuskelee koulurakennuksen viereisellä isolla kivellä ja odottaa melkein puoli tuntia. Sitten Minttu tulee punavalkoinen reppu selässään. Tytöt istuvat pitkään ja juoruavat koko kylän asiat kuin vanhat rouvat konsanaan. Kun heille tulee nälkä, korttelin päässä sijaitseva Nakkis on aina auki. "Hotdog ilman nakkia, ketsupilla, kaks", Minttu yleensä tokaisee. Ilman nakkia, sillä Roseline on alkanut kasvissyöjäksi ja Minttu haluaa kunnioittaa ystävänsä modernia vakaumusta.

Viime kesänä ystävykset löysivät kirpputorilta vaaleansinisen lankapuhelimen, joka kummankin yllätykseksi toimi moitteettomasti. "Päivää, rouva leipuri, olisiko tänään pullaa tarjolla", he soittivat Roselinen huoneesta naapurin Aijalle. Hieman jo ikääntynyt, lempeä täti oli nuorempana ollut suorastaan mestari kakkujen leipomisessa. Keski-iässä hän tyytyi neulomaan tilkkupeittoja ja kasvattamaan porkkanoita. Silloin tällöin Aijan asunnosta kantautunut pullan tuoksu puolitahattomasti houkutti Roselinen visiitille.

Kanelia ja kardemummaa oli aina sopivassa suhteessa.

tahdoin keksiä sanoja, mutta ei olisi tarvinnut
"tule tähän nukkumaan" ja minä menin
vaikka toisen leuka painoi päätä ja hengitys haisi oluelta
vaikka oli liian kuuma ja villatakki päällä, olin siinä kuin pehmeässä kuoressa

miksi jäisin kaipaamaan kun
tulee toisia leukoja painamaan ja parempia tuoksujakin
ehkä sänki joka raapii poskea mutta ei haittaa
ehkä kylmät varpaat tai liian kapea peitto
silti