Syyskuuta

koleus ja kirpeys tarrautuu hiuksiin
eikä haittaa

omenat tuoksuu monen metrin päähän
ne tulee ahvenanmaalta,
kilohinnasta huolimatta ostan monta
mietin kuinka niitä on poimittu korkealta
osa on itsekseen tipahtanut alas

katselen taas liian kalliita villatakkeja
ajattelen sitä sellaista tunnetta,
joka tulee kun ympärillä on pelkkää pehmeää
ja vähän aikaa tunnen sen

Herättäisiin jo

te olette niin jumissa, ihan kuin ette näkisi
te haluatte milloin mitäkin
au pairiksi, lontoo tai pariisi vähintään
keijuiksi, koska sitä vakuuttaa kuvamanipulaatio
kitaratunteja, selkämerkkejä, joita oli yläasteen suosituimmalla

katsotte peiliin ja luulette näkevänne itsenne
itsenne, siispä ihmisen, joka ei kelpaa teille

mutta älkää huoliko, minäkin olen jumissa
odotan unelmoin odotan
pakenen hetkeä jossa kuuluisi elää (carpe diem, meille kerrotaan)

elämänohjeet ovat pilanneet meidät
kuvat ovat syövyttäneet järkemme
me olemme hengittäneet sisäämme
ammoniakkia
tulleet aggressiivisiksi
lopulta väsyneiksi

nostaneet painon harteilta
eläneet hetken kevyenä
ja sitten tiputtaneet kaiken painon takaisin
me emme osaa elää ilman sitä

Sunnuntait

sama syvennetty ikkuna
odottaa että siihen istuisi
kaksi
vastakkain
niiden varpaat olisivat yhdessä
ja ne katsoisivat, ei toisiaan,
vaan kaikkea mikä kulkee niistä ohi
valoja jotka vilistävät
tuntisivat olevansa ainoat
jotka pysyvät paikallaan
siinä
varpaat yhdessä
suut mustikkakeitossa
ja toisissaan
vain sunnuntaisin