sateenkaaressa asun,
minä oranssinpunainen viiva joka heijastaa sinistä

kun aurinko minuun osuu minä palan
sitten vesi minut elvyttää

mutta jos ei sada entä jos ei sada
onko sinulla silloin kastelukannu

Kimmeltäisitkö

anna minulle yksiösi vihreänsininen vuodesohva
luovuta sormiini leuastasi sänki ja sen alta iho
tätä haluan sinulle huutaa kuiskata kirjoittaa
haluan että sinä vastaat kysymykseen hymyllä tai kyyneleellä
tai kädelläsi niskan kaarella
lämpimimpänä kätenä joka kulkee niskaani kuin
pussista kierivä yksinäinen omena liukuhihnalla

mikä on kultaa kalliimpaa
joskus sinulta vaadittiin siihen vastausta
ja sinä et sanonut koska sinä halusit säästää vastaustasi

mikä on kultaa kalliimpaa sinä nyt kysyt kaiteella kävellessä
meri alla mutta käsi toisen kädessä
niin lämpimässä kädessä että koskaan et voisi irroittaa
et koskaan voisi silmiäsi laskea tummaan veteen pelkkä viimeinen huuto ilmassa

mikä on kultaa kalliimpaa
minä tiedän oikean vastauksen ja sinä istut odottamaan sitä
minä vastaan:
Kulta.

en malta odottaa niitä aamuja,
joina kirpeä ilma avaa hengityksen
kun villaisessa mekossa odotan kärsimättömästi syliä
eivätkä kiivinmakuiset huuleni malta yhtään sen enempää

meillä on:
PALASIA hukattavaksi
päitä kääntymässä toisten puoleen
KOHTAUKSIA
merkkejä kirjaimia LIIAN MONTA
puolukkametsän thaimaalaiset
se kun RENGASKEINUISSA katsot
vettä vastuksena
ne rivit joista paistaa LÄPI

meillä on verta suonissa liikaa
me kiehutaan yli taas
meillä on huonot ihot
kynnet haljenneet
me ei koskaan avata
meidän ajatuksia
me ollaan kiinni
kukaan ei tiedä
eikä tule
tietämään